OLETKO PUOLALAISTA RUHTINASSUKUA?

Viitasaari Dna-projektissa on tällä hetkellä yli sata testitulosta, joiden perusteella voidaan jo saada alustavaa tietoa siitä, mistä varhaiset viitasaarelaiset tulivat. 80 % testatuista miehistä kuuluu itäiseen perimään. Näiden mammutinmetsästäjien jälkeläisten tuloreitti Suomeen on kulkenut Siperian halki. (Tätä N - haploa esiintyy mm. Siperian jakuuttien ja Mongolian burjaattien isälinjoissa, Koillis-Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa.) Tämä miesryhmä voidaan jakaa geneettisten mutaatioiden perusteella kolmeen eri klusteriin, jotka suuruusjärjestyksessä ovat tässä: Savolaiset, karjalaiset ja hämäläiset.

Juva - Joroinen. Savon Eden ja viitasaarelaisten syntysija?

Viitasaarelaisjuurisista miehistä 45% kuuluu savolaisperimään. Merkille pantavaa on, että tämän mieslinjan alkukoti juontuu hyvin pitkälle Juva - Joroinen alueelle. Sieltä ovat lähtöisin suurin osa tämän miesklaanin esi-isistä. Tähän savolaisklusteriin kuuluu tällä tietoa mm. Kumpulainen-, Kinnunen-, Pasanen-, Toikkanen-, Huuskonen-, Kahelin- ja Hämäläinen -suvut. Lähtöajaksi voidaan arvioida historiakirjojen valossa 1500-luvun puoliväliä. Karjalaisklaania edustaa projektissa tällä hetkellä 19,5 % miehistä, ja hämäläisiä 15.2 %.

Savolaisklaaneja

Keskeisiä tutkittavia sukuja tällä hetkellä ovat Kumpulaiset ja Kinnuset. Kumpulaisilta on tulossa sukukirja ja tietoja päivitetään tämän päivän tiedon valossa. Uutta tietoa Iisalmen Kumpulaisten ja Viitasaaren Kumpulaisten mahdollisesta yhteisestä esi-isästä on jo saatu. Dna-testien tulokset viittaavat siihen, että yhteistä esi-isää ei löytyisi viimeisen 24. polven sisällä. Juvan Anders Cumbula s. 1486 ei siis olisi tämän tiedon valossa Viitasaaren Kumpulaisten esi-isä. Tiedot täsmentyvät, hiljalleen, kun lisää tuloksia saadaan.

Kinnusten sukulinjat ovat tunnetusti monipolviset. Heidän lähtökotinaan pidetään Maaningan Tavinsalmea, josta suku olisi levinnyt mm. Olef Kinnuisen mukana Viitasaaren alueelle. Myytyään Kustaa Vaasalle kartanonsa, Olef Kinnunen olisi ollut tullessaan jo vauras mies. Hänen katsottu perustaneen tiloja niin Ilmolahdelle, Kivijärvelle kuin Kinnulaankin. Kinnusista on testitulosten perusteella kuitenkin erottumassa kahta eri klaania, joista vain toisen lähtökohta on Maaningassa. Toisen tuloreitti Suomeen on enemmän läntinen, haploryhmän vahva esiintymä löytyy mm. nykyisen Puolan alueelta ja sen haploryhmä on R1a1a. Näitä R1a1a klaanin mieslinjoja on erottumassa projektissa nyt useita.

Matthias Strannius, Viitasaaren kappalainen ja Kivijärven Co adjutor

Tuorein R1a1a – linjaa edustava viitasaarelaisten esi-isä on Matthias Strannius (1660-1735). Viitasaaren kappalainen ja Ison vihan aikainen luottopappi. Hänen mieslinjaisen jälkeläisen ensimmäiset tulokset tulivat eilen ja siitä alkaen onkin ollut vipinää. Harvoin on tarjolla niinkin hyvää dokumenttia 350 vuotta sitten eläneestä henkilöstä, kuin tässä tapauksessa. Viitasaaren seurakunnan hallussa on kappalaisen muotokuva. Tuo tumma hiuksinen, suurilla surumielisillä mantelisilmillä varustettu kirkonpalvelija ei etnisiltä piirteiltään näytä kovin suomalaiselta. Tuloksia odotellessa olinkin jo valmis mielessäni sulkemaan pois kaksi suurinta suomalaista haploryhmää; Skandinaavisen viikinkien jälkeläiset sekä Mammutinmetsästäjien klaanin.

Matthias Stranniuksen sukujuurista tiedetään kirjallisten lähteiden valossa vain vähän. Hänen isänsä Cnut Andersson toimi sotilasvirkamiehenä Hämeen linnan ympärille vasta perustetussa kaupungissa. Cnut Andersson mainitaan eri yhteyksissä sekä profossina, kivalterina että porvarina. Kotoisin hänen sanotaan olevan Janakkalan pitäjästä ja Monikkalan kylästä. Perheestä tiedetään nimeltä äiti Carin, äidinisä Michel, hänen isänsä Bertil ja veli Påwel. Carinin siskon mieskin on tiedossa. Kotina toimi Rantalan talo Vanajaveden rannalla, jossa myös Matthias oli usein käymässä. Näiltä reissuilta on jäänyt merkintöjä Hämeenlinnan tuomiokirjoihinkin. Rantalan talo myytiin kauppakirjalla, joka on päivätty 11.6.1726 , ostajana mainitaan Adam Simonsson, joka saattoi olla Matthiaksen serkku. Tässä vaiheessa kappalainen oli tehnyt jo mittavan työn Viitasaaren erämaapitäjän sielunpaimena ja oli itsekin jo ikääntynyt mies.

Mitä testi kertoo?

Matthiaksen syntyperään tuli siis dnatestin myötä uutta tietoa. R1a1a haploryhmää esiintyy Suomessa jonkin verran. Lähinnä sen tihentymä lienee Pohjanmaalla. Joidenkin veikkauksien mukaan perimä olisi voinut siirtyä sinne esimerkiksi Vitaaliveljien mukana. Stranius ei kuitenkaan kuulu tähän ryhmään. Hänet erottaa jo Y-DNA12 paneelissa DYS385a markkeri, joka on Straniuksella 10 (-15). Tämä ennustaa lähes 100 % varmuudella snippiä L260+. Näin ollen tulosta päästään vertaamaan tuon alaklaanin jälkeläisiin.

On kiehtovaa miettiä kappalaisen syntyperää.Tulos viittaa vahvasti nykyisen Puolan ja Liettuan suuntaan. Tarkasteluajankohtana voisi pitää 1500-lukua jolloin alue oli preussilaista kuningaskuntaa. Dna antaa viittauksia Krakovan suuntaan, joka oli itse asiassa tuohon aikaan kuningaskunnan pääkaupunki. Myös Bessarabiasta ja Przemoczesta löytyy toistaiseksi ainoat geneettiset osumat. Mystinen snippi L260+ vihjaa sukulaisuuteen ruhtinassukujen kanssa. Kiovan prinssin Igor II Olgovichin, joka kuoli vuonna 1146, jälkeläisiltä on voitu erottaa tuo samainen mutaatio. Hänet muuten julistettiin myöhemmin pyhimykseksi. Ja jos oikein antaa mielikuvituksen lähteä lentoon, voi etsiä muutamia kuvia Romanovin jälkeläisistä, joille nuo ruskeat suuret silmät ovat oikein tunnusmerkki. Mutaation syntyajankohta on tosin paljon kauempana, joten varsinaista lähisukulaisuutta ei välttämättä jalosukuisiin löydy. Yhteinen esi-isä heidän kanssaan on kuitenkin totta.

Mutaatio paikallistaakin sukupuun linjan tiettyyn Euroopan osaan, josta on hyvä lähteä etsimään lisää. Syitä siirtymiseen kohti Pohjolaa voi löytää Puolan ja Vähä – Puolan tilanteesta. Maa toimi uskonpuhdistuksen väkivaltaisena näyttämönä, ja levottomuudet kärjistyivät 1560-luvulla. Toisaalta Hansakaupan merkitys on ollut vielä 1400 – luvulla Itämerta ympäröivien maiden välillä suuri, joten tuloaika pohjoiseen voi ajoittua hyvinkin myös sinne. Oli niin tai näin, joka tapauksessa Matthias Stranniuksen keski-eurooppalainen verenperintö virtaa aika monen viitasaarelaisen suonissa!

Stranius-suvun tutkimukset jatkuvat. Samalla jännitetään jo seuraavaa. Viitasaaren kirkkoherran Benedictus Canuti Cuneliuksen (1622 – 1690) tulokset saapuvat aivan näinä päivinä. Veikkaan vahvasti itään menevää sukuperimää, mitä Sinä veikkaat?